Minua tympiinnytti jo sen verran, että halusin tehdä prologin teille kaikelle kansalle nähtäväksi :D En haluaisi pitkittää näiden osien tekemistä näin monella viikolla, mutta tälläkin kirjoittelijalla on elämä. Kunhan vain itse osiin päästään, niin päivitystahti on nopeampi.

Kuvia on vain 11, mutta prologiksi se on ihan sopiva määrä. Nämä kuvat piti olla ensimmäisen osan kuvia, mutta päätin nyt sitten tehdä niistä prologin. Tosiaan en ole ihan varma onko tämä mistään parhaimmasta päästä, mutta sen kerrotte te.
Lukemaan siis!





"Saanen esitellä itseni. Jotkut kutsuvat minua Seleniaksi, jotkut taas kummajaiseksi, ja jotkut eivät edes tiedä todellista minääni. Elämäntarinani on kuitenkin monimutkainen, eivätkä kaikki pysty edes kuvittelemaan mitä olen kokenut. Kukaan ei pysty kokemaan samoin kuin minä, he eivät ole robotteja.




Vaikka vaikuttaisikin toisin, elämässäni on ollut pimeitäkin aikoja. Mutta niistäkin pystyy selviytymään...




... kunhan osaa sytyttää valot pimeydestä, ja katsoa avarin mielin tulevaan.

----------------------------------------------------------------



Kaikki alkoi tässä laboratoriossa. Sen olinpaikka oli tietämätön ja laborantit sen sisällä tuntemattomia. Voisi kai sanoa, että laboratorio oli perustettu vain kokeita varten. Kokeita, joista kukaan ei ikinä saisi tietää mitään...




Laboratoriossa suunniteltiin kaikenlaista, mutta päämääränä oli tehdä ensimmäistä kertaa tieteellinen läpimurto. Robotit olivat kiinnostaneet laborantteja jo aikoja, ja siitä idea syntyi. Jos he onnistuisivat tekemään ihmisrobotin, tieteellinen läpimurto olisi tehty. Kukaan ei ole aiemmin luonut ihmisrobottia.









Monien kokeiden ja testailujen jälkeen laborantit viimein onnistuivat. Aluksi oli tarkoitus luoda vain muutama yksilö, mutta laborantit hullaantuivat niihin. He olivat luoneet niille kuin vahingossa yli-inhimillisiä kykyjä. Ajattelu ja toiminnot olivat kehittyneemmät. Laborantit saivat hullun idean ihmisten korvaamisesta roboteilla. Niinpä robotteja suunniteltiin enemmän.




Minun kohdallani laborantit kuitenkin epäonnistuivat luomisessani. Näytin ihmiseltä, mutten osannut ajatella ja käyttäytyä kuin ihmiset. Olin vain tyhjä kone, jonka ohjelmistossa ei ollut ajatuksia tai tekoja perustoimintoja lukuunottamatta. Ajatustenkulkuni oli vajaa, enkä hallinnut monimutkaisia toimintoja. Sanat ja lauseet tulivat esille pikkuhiljaa, jonka jälkeen opin kättelemisen ja muita, hyvin pieniä sosiaalisia taitoja.




Muita robotteja oltiin jo laitettu ihmisten joukkoon ja se oli myös minun kohtaloni. Silloin voisin täyttää laboranttien suunnitelman korvaamisesta ja robotit valtaisivat maailman. 


Elämäni ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista ohjelmistooni asennetun ohjeen perusteella: "Sopeudu ihmisten joukkoon, tuhoa heidät ja liity valloitukseen..." "